Nyt on tämän reissun kirjottamisesta kulunut luvattoman kauan aikaa, tosin puolustukseksi täytyy sanoa että olen kärsinyt piiitkän flunssan sekä keuhkoputkentulehduksen siihen päälle... Ei kiva, mutta onneksi olen nyt terve .

Eli aamulla aikaisin starttasimme Sonjan kanssa autolla hieman aikataulusta myöhässä. Matka kohtia Poria alkoi iloisissa tunnelmissa, tosin minua hieman mietitytti auton iskarien kestäminen tällä reissulla, hyvin ne kesti! Jouduimme pysähtymään kaksi kertaa tien varteen Martan takia. Martta ei ole oikein vielä tottunut autoilija ja sille tulee vähän paha olo pitkillä matkoilla. Mahtaneet muut autoilijat ihmetellä kun autosta ei suinkaan tule ihmisen pää vaan koiran kaksi tassua ja pää ja vatsahapot lentää kaaressa . Noo päästiin kuitenkin perille ja paikannettiin Pauliina ja kumppanit, vaihdettiin vaatteet harjattiin koirat ja mentiin kaikki samaan aikaan kehään. Tästä johtuen ei ole valokuvia valitettavasti.

Tuloksiin: Tuomarina toimi Manuel Borges, Portugali ja Martta sai eh, mutta voitti hienosti oman luokkansa hienolla arvostelulla! Tästä se alkaa Martan ura . Cara sai eh koska tuomari oli sitä mieltä että koiralla olisi pitänyt olla enemmän karvaa, mutta minkäs teet kun koira on vasta nuortenluokassa , mutta kyllä se karva sieltä vielä tulee!

Syötiin eväät pakattiin kamat ja lähdettiin kolmen tunnin kotimatkalla. Sekin meni erittäin rattoisissa merkeissä, mitä nyt muutamat autoilijat aiheuttivat hilseen pintaan nousemista... Sivupeilikaasu on se kiva kaasu varsinkin ohitustilanteessa.

We where international dogshow in Pori. We have very plesent time! Judge was Manuel Borges from Portugal and Martta had very good and she won her class. My little girl .

Niinpä niin.. Tänään se sitten tapahtui... Ensinnäkin ei koskaan pitäisi nauraa jos jollekkin koirien kanssa jotain tapahtuu. Muistan taannoin purskahtaaneeni nauruun kun ystäväni Pauliina kerran soitti ja kertoi Boogien avanneen kaapin oven ja levittäneen jauhot ympäri keittiötä. Ei olisi tyttö muuten kiinni jäänyt mutta korvat olivat aivan jauhossa .

Eli..

Martta otti tänään tehtäväkseen leipoa turpakarvoituksen jauholimaksi... Ajatteli varmaan osaavansa tehdä lettutaikinan kun eilen illalla niin tomerasti seurasi tätä hommaa .

Lähdin kaupassa käymään pikaisesti ja kun tulin takaisin koko eteinen oli täynnä jauhoa...  Se pikku pirulainen oli napannut jauhopussin keittiön apupöydältä ja oli onnellisena heitellyt jauhoja pitkin keittiön lattiaa sekä sitten eteisen lattiaa.. Pöydällä käymisen jalon taidon se kerkesi Tacolta (the rakas vesispanieli) oppimaan... Kyllä oli neiti hieman nolona, ja kulki perässä häpeemään samulin huoneeseen, avasi ison häkin oven ja meni sinne maaten . Siellä se sitten tunnin oma-aloitteisesti nukkui ja tuli syömään kun pyysin. Hassu neiti! Tämän jälkeen pääsi vielä turpapyykille.. Ai että on mukava pestä jauhoja turpakarvoista kun ne ei lähde muuta kuin piiiitkällä liottamisella irti. No nyt on turpa puhdas ja tyttö toivottavasti muistaa olla käymättä tänään pöydillä! Lohduttavaa on ainakin se että jauhoja sieltä ei löydy enään tänään .

Ja ihan kun tässä ei olisi ollut tarpeeksi, myöhästyin vielä töistä... JOO-O.. Otin tyylikkäästi vauhtia Ruoholahdesta, koska yksin kertaisesti vain nukahdin metroon enkä herännyt oikealla pysäkillä... Olipas mukava taasen laittaa viestiä esimiehelle: "kuule olen täällä vähän metromatkalla, muutaman lisäkierroksen verran, olen kuitenkin melkein junassa ja tulossa, mutta myöhästyn 15 min". Jep jep .

Toivottavasti huominen tuo tullessaan mukavaa seuraa ja vielä mukavamman päivän!

Kylläpäs oli taas jälleen mukava juhannus!

Samuli on edelleen saaressa ja tulee ehkä viikon loppupuolella takaisin kotona käymään. Ikävä on kova mutta ihanaa että lapsi pääsee nauttimaan kesästä saaressa varsinkin nyt kun ilmatkin ovat paremmat.  Siellä ne on kokkoa olleet katselemassa ja seikkailleet pitkin saarta  elämysmatkailijaserkukset.

Itse istuin iltaa Kontulassa kera koirien. Pennut Martta ja Veikko jaksoivat peuhata koko yöttömän yön keskenään. Miina otti jälleen kerjääjän roolin ja istui milloin kenenkin vieressä, milloin kenenkin sylissä . Miina jopa varasti pöydältä mansikan. Miina nimittäin luulee että jos saa istua sylissä saa myös ottaa pöydältä... Tätä ei ole sallittu koskaan mutta Miina on Miina vaikka voissa paistaisi!

Lauantaina minulla olikin kaksi erittäin väsynyttä koiraa kotona. Kerrankin myös Martta oli väsähtänyt niin, että nukkui koko päivän eikä lenkilläkään jaksanut riehua, vaikka muuten kovaa mentiinkin.

Toivottavasti kaikkien muidenkin juhannus on ollut lämmin ja mukava!

Kyllä tänään taas mietti että miksi ei maanantait ole lailla kiellettyjä??

karvisen tavoin vihaan maanantaita, koska vkl loppuu liian lyhyeen.

Tänäänkin nukuin tyylikkäästi pommiin, koko yön ensin valvottuani hurjan myrskyn takia.... Ei yhtään hyvä varsinkin kun työmatkani on niin pitkä että vaikka olisin nukkunut vähemmän pommiin, olisin silti myöhästynyt reilusti. Eikä asiaa auttanut yhtään se että satoi ja oli kamalan kylmä, minä vedin kiiressä vain ja ainoastaan balleriinat, ohuet housut, sekä paidan ja fleece-takin... Kylmähän siitä tuli.

Eikä iltaa kohden ole ollut yhtään sen parempi. Poikani soittaa saaresta että vene on uponnut.. MITÄ!!!!???!!!

Niin siis vene oli uponnut laiturissa. Onneksi saari ei ole kovin pitkällä ja sieltä pääsee pois vaikka naapuri mökkiläisten kanssa. Mutta reipas poikani oli säikähtänyt tilannetta hieman, eikä äitinä tunnu hyvältä täällä rannassa kun ei voi sulkea omaa lasta syliinsä ja lohduttaa että kaikki on huomenna hyvin ja kaikki järjestyy. No onneksi siellä on mummi ja Rami ja ne lohduttaa minun pientä.

Toivottavasti huomenna on parempi päivä!

Eipä sitä voi paremmin viikonloppuaan viettää.  Ensin mentiin torstaina Martan kanssa Kaneli-serkkua treffaamaan Uutelaan. Tytsyillä oli ihan kamalan hauskaa keskenään . Martta oli niin onnellinen kun joku kerrankin puhui "ranskaa" hänen kanssaan. Oli kiva tutustua Kirsiin ja toivottavasti näemme pian uudestaan!

Lauantaina lähdettiinkin ystäväni Nooran ja hänen poro-pennun kanssa rannalle riekuttamaan koiria. Miina pääsi myös mukaan. Päiväkin oli uskomattoman lämmin. Meillä oli myös tarkoituksena että pennut menisi myös uimaan. Miina edeltä kepin perään, Veksi myös sinne mutta Martta ei ihan uskaltanut kuin kahlailla. Soitin sitten äitille että hän tulisi Ceran kanssa näyttämään Martalle että uiminen on kivaa. Cera nimittäin rakastaa uimista huolimatta siitä heitetäänkö hänelle mitään veteen. Cera loiskii ja ui lenkkejä onnessaan. Äiti tuli Ceran kanssa ja johan se Marttakin uskaltautui jo juoksemaan vedessä ja ui melkein mutta ei ihan . No tästä on hyvä jatkaa ja kyllä Marttakin kohta ui!

Uimisen jälkeen lähdettiin kesäkahvilaan kahville ja pullalle ja koirat kuivattelivat nurmikolla aivan väsyneinä.